Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päälä taysi kuu; kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu. En ma ilotse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu, tuoksut vanamon ja varjot veen; niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä, sydämeni suuri hiljaisuus, uskontoni, soipa säveleinä, tammenlehvä-seppel vehryt,uus. En ma enää aja virvatuulta, onpa kädessäni onnen kulta; pienentyy mun ympär elon piiri; aika seisoo, nukkuu tuuliviiri; edessäni hämäräinen tie tuntemattomahan tupaan vie.
Tässä Eino Leinon Nocturnesta valitut palat, vassokuu! Ja kiitos ihanasta mansikkakesäkuvasta!
Tuosta tuli mieleen, että etsin Eino Leinon päivänä Leino -kirjojani. Yhden löysinkin ensihätään ja siitä runon:
RAUHA
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläni? Mitä on tämä hiljaisuus? Mitä tietävi rauha mun sydämessäin, tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen, kuink’ kukkaset kasvavat ja metsässä puhuvat puut. Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat ja toivot ja tou’ot muut.
Kaik’ on niin hiljaa mun ymärilläin, kaikk’ on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää.
Leino, Eino 2003. Virta venhettä vie. Eino Leinon elämä ja runot. Toimittanut ja elämäkerralla varustanut Hannu Mäkelä. Helsinki: Suuri Suomalainen Kirjakerho Oy, 446 sivua.
Suuria, tasalaatuisia ja kauniita mansikoita - ihan vesi herahtaa kielelle kuvaa katsellessa!
VastaaPoistaRuislinnun laulu korvissani,
VastaaPoistatähkäpäiden päälä taysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma ilotse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt,uus.
En ma enää aja virvatuulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Tässä Eino Leinon Nocturnesta valitut palat, vassokuu! Ja kiitos ihanasta mansikkakesäkuvasta!
Puss o kram!
mam
Tuosta tuli mieleen, että etsin Eino Leinon päivänä Leino -kirjojani. Yhden löysinkin ensihätään ja siitä runon:
PoistaRAUHA
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläni?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen, kuink’ kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou’ot muut.
Kaik’ on niin hiljaa mun ymärilläin,
kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
Leino, Eino 2003. Virta venhettä vie. Eino Leinon elämä ja runot. Toimittanut ja elämäkerralla varustanut Hannu Mäkelä. Helsinki: Suuri Suomalainen Kirjakerho Oy, 446 sivua.